2016 pikapostingi

Nonnii, huomenna vuosi vaihtuu.. Kivaa, paitsi että mua pelottaa.


Ilotulitteet, vilkkuvat värit, rätinä, pauke. Kauheaa.
En halua joutua sellaisen keskelle.
Auttakaa mua, mikä rauhoittaa, enkä tarkoita mitää lääkkeitä.

Oma perheeni ei rahaa taivaalle räjäytä.
Älkää tekään tehkö niin.
Ajatelkaa meitä karvakorvia, miltä meistä oikein tuntuu sellainen 8 tunnin pelkääminen. 

Kiitos.

Herra isoherra

Olen nyt iso koira. Okei en vielä, mutta tänään kävin ekalla rokotuksellani ikinä!

Ekaks kun sinne mentiin oli tosi tosi tosi jännää ja tärisytti ja jännitti ihan hirrrrveesti ne muut koirat ja hajut ja kaikki. Siä oli kyllä monia ihmisiäkin, jokka kaikki tuli mua hiplaan, se oli kivaa..

Sitten mun nimi sanottiin ja mun piti omin voimin sylissä pysyä ja mennä sellaseen kopperoon. Siä kopperossa oli pöytä jolla istuin, sit joku kone missä oli iso ruutu ja näppäimistö, sit siä oli joku kärry mis oli kaikkee sälää ja myös nameja. 
Sit sinne tuli joku täti namien ja jonkun neulan kans.

Se täti ekaks anto ne namit siihe mun nenän eteen ja tunki mun niskaan sen piikin, ei sattunu yhtään nii paljon kun luulin.
Sit se tutki mua, hiplaili JOKA paikkaa, ei ollu kivaa. Sit se rapsutti ja leperteli siinä että kummää oon nii komee ja kaikkee. Imartelevaa eikö vaan?

Sit se otti viä jonkun höskän joka piippas kun se meni mua läpi, ilmeisesti löysi musta jonkun tunnistushommelin joka todisti mut Carlos pennuksi. 

Oli ihan kiva reissu, eikä oo tullu ees mitää sivuvaikutuksia siitä, ei ees nuopeutta tai väsymystä.

Sisäsiisteys

On joulukuun 27. päivä.

Joulu on ohi.

Ja voimme puhua ihan muista asioista taas. Vapauttavaa.
Tosiasiahan on se, että mulla alkoi oikeesti vitsit vähä loppua. 
Niinku sen huomas kyllä katselukerroistakin.
Se on nyt hyvä että joulukalenteri on nyt ohi.